Posted on Jätä kommentti

Epämukavuusalue onkin mukavuusalue?

Mikä on epämukavuusalue? Miksi suositellaan epämukavuusalueelle menemistä?  Voiko epämukavasta tehdä mukavaa?

Epämukavuusalueeksi kutsutaan sellaista tilannetta, missä henkilö joutuu / pääsee tekemään sellaista asiaa tai tilanne, joka saa hänessä aikaan etukäteen tai itse tilanteessa epämiellyttäviä tai epävarmoja tunteita. Se saattaa olla myös sellainen tilanne, johon henkilö joutuu pinnistämään ylimääräistä eforttia. Se voi olla arkinen tilanne tai aivan uusi tilanne.

Epämukavuusalueelle suositellaan yleensä menemään siksi, että silloin ihminen todennäköisesti haastaa ja kehittää itseään kaikista eniten, oli sitten kyse mistä tahansa. Ihminen tyypillisesti haluaa tehdä asioita mukavuusalueella; tehdä asioita mitkä itseään kiinnostaa, asioita joissa kokee olevansa hyvä, olla tilanteissa tai seurassa, joissa ihmiset ovat tuttuja. Ns. mukavuusalueella ei vastaavanlaisesti kehity, sillä tilanteet ovat tuttuja, turvallisia ja siellä koetaan suurinta itsevarmuutta.

Epämukavuusalueesta voi kuitenkin tehdä itselleen mukavaa. Loogisesti samaan vieraaseen tilanteeseen jatkuvasti joutuessa, sen tuomat epämiellyttävän epävarmat tunteet vähenee ja poistuu. Mutta lisäksi kysymys on asenteesta. Asenteella voidaan vaikuttaa.

idea-3083106_1920.jpg

Harjoittelussa jotkut saattavat kokea epämukavuusalueeksi kovan hengästymisen tilan. Ryhmäliikuntaan mennessä henkilön asenne voi kuitenkin olla jo ennen harjoittelua siihen tilaan pyrkiminen. Sehän on tavallaan luksusta päästä koviin sykkeisiin, kun yksin harjoittelussa kovaan hengästymiseen on vaikea päästä. Esiintyminen suuren yleisön edessä on usealle meistä myös epämukavuusaluetta. Siihenkin voi asennoitua toisin. ”Onpa siistiä päästä kehittämään itseään ja kokeilemaan mihin pystyn” – ajatus auttaa paljon.

Osa meistä kokee myös sosiaaliset tilanteet epämukavuusalueeksi tai niiden ihmisten kanssa kommunikoinnin, jotka ovat täysin erilaisia kuin he itse tai jotka edustavat täysin eri arvoja. Kuitenkin kohdatessamme erilaisuuttakin, pystymme valitsemaan asenteen. Kun saat itsesi kiinni negatiivisista ajatuksista tilanteessa, pysäytä ne ja käännä ne uteliaaksi ihmettelyksi: ”Mistäköhän tuon henkilön mielipide kumpuaa?”, ”minkäköhänlaiset kokemukset hänellä on taustalla asiasta?”, ”tuohan on mielenkiintoinen näkökanta, vaikka en itse ajattele noin”.

Muutokset ovat monesti myös epämukavuusalueella, sillä se vaatii yleensä meiltä toiminnan muutosta. Olemme tottuneet tekemään asiat tietyllä tavalla, tiettyyn aikaa ja mitä tahansa, kunnes edessämme seisoo muutos. Jälleen asenne ratkaisee muutoksessa. Miten puhut itsellesi? ”En opi tätä koskaan”, ”en pysty tähän”, ”aikaisemmin kaikki oli niin paljon nopeampaa ja helpompaa” – lauseet eivät edistä sinua muutoksessa, vaan jarruttavat sitä. Vastaavasti muutoksen positiivisia puolia ajatellessa sekä itsensä kannustamisesta saat lisää boostia ja varmuutta tekemiseen: ”Tämän minä vielä opin, kun tarpeeksi harjoittelen”, ”pystyn tähän jos niin uskon ja pitkäjänteisesti harjoittelen”, ”tämä vie vielä minulta aikaa, mutta kun opin niin tämähän on nopeampi ja helpompi tapa”.

Siispä mitkä ovat sinun ns. ”epämukavuusalueet”? Mihin suuntaa sinä haluat ihmisenä kehittyä? Voisitko saada asenteen muutoksella ja kokemuksen karttumisella epämukavuusalueista mukavuusalueita? Loppupeleissä, eikö itsensä kehittäminen olekin melko mukavaa?

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.