Itsensä ylittäminen. Sillä paineistetaan joka suunnasta. Niin kuin pitäisi olla jotain muuta kuin itse on, parempi versio itsestään. Rutistaa aina viimeiset mehut itsestään, kun enää ei jaksa ja kaikki on resurssit on käytetty. Kisata koko ajan itsensä kanssa ja milloinkaan et tule valmiiksi, sillä kehitys loppuu tyytyväisyyteen. Tästä syntyy loputon suo.
Ei se ole varmistikaan väärin, mikäli tavoitteet ovat huippu-urheilussa. Mutta samaan saattaa pyrkiä kolmen lapsen yksinhuoltaja äiti, uraa rakentava myyntitykki tai ihan vaan kotitalouden ja arjen sankari. Miten tälläinen henkilö voisi tuntea olonsa riittäväksi ja liikunnan suorittamisen sijaan puhdasta liikunnan iloa, jos tavoitteena on kiskoa kaikki irti kehosta jatkuvasti. Mikäli sulla ei ole huippu-urheilun tavoitteita niin on hyvä kyseenalaistaa, miksi pitäisi ajatella ja toimia kuin huippu-urheilija liikunnan suhteen?
Liikuntaan ja hyvään kuntoon liittyy paljon vääristyneitä uskomuksia. Hyvä kuntoinen henkilö on tänä päivänä monen silmissä se, joka pystyy vetämään thriatlonin, omistaa sixpäkin tai on liikuntataidoiltaan erityisen taitava. He harrastavat lähes aina liikuntaan, saattavat urheilla päivittäin. Käsitteeseen ”hyvä kunto” riittää vähempiki, yllättävän vähän. Kurinalaista tiukkaa treeniä tärkeämpää on päivittäinen aktiivisuus, hyvä olo ja yleinen jaksaminen. Liikunnan tulee pääsääntöisesti tuottaa iloa, jotta motivaatio liikuntaan säilyy. Kun aloitat liikunnan tauon jälkeen, se tuntuu vaikealta ja raskaalta, joten kannattaa aloittaa kevyesti. Silloin voi tsempata itseään sillä ajatuksella, että kaikki tekeminen on hyvästä ja tänään tämä treeni tuntuu tältä, mutta kun tätä tekee säännöllisesti, se kevenee vauhdilla.
Liikuntajojoilu on varmaankin yhtä tyypillistä kuin painon jojoilu. Suuri osa ihmisistä kiskasee jumppatrikoot jalkaa syyskuussa kesän jälkeen ja tammikuussa joulun jälkeen. ”Nyt niin että oksat pois, että saan itteni hyvään kuntoon!”. Tätä kestää vaihdellen 1-2,5 kuukautta kunnes into lopahtaa. Tutkimusten mukaan säännöllinen liikunta vähissä määrin vuoden aikana on terveyden kannalta merkittävämpää kuin tälläiset aktiivinen-passiviinen liikuntamalli. Samoin kun näyttää siltä, että niin myös arjen yleinen aktiivisuus on terveyden kannalta merkittävämpää kuin lyhyet intensiiviset treenit. En kuitenkaan väitä, että treenistä kannattaa luopua, mutta on hyvä ymmärtää että jos työnkuva on äärimmäisen passiivinen sitä ei pystytä korvaamaan tunnin kovalla treenillä.
Sinun ei tarvitse ylittää itseäsi, voit toteuttaa itseäsi. Niin arjessa kuin treenissä. On ok liikkua vain ilosta, kunnosta ja terveytensä vuoksi. Ennen kaikkea liiku itseäsi varten, vertaamatta muihin. Liikunta kuuluu meille kaikille.
